Sirkuselämä: LumiAir
Mikä on järkeä mennä katsomaan live-esityksiä, jos siellä ei ole live-huvittavia epäonnistumisia?
LumiAir Gold Coasissa oli sirkus extraordinaire, joka esitettiin 13 yön ajan joulupäivästä 2012 aina 6. tammikuuta 2013 saakka. 1500-paikkainen valkoinen sirkusteltta oli pystytetty loistossaan Southport Broadwater Parklandsille, ja yöllä se heräsi eloon sirkuksen maagisella ja mystisellä tunnelmalla. Vaikka se ei ollut vain mikä tahansa sirkus, vaan esitys, jossa LumiAir esitteli 45 Australian parasta sirkusperformeria sekä kansainvälisiä esiintyjiä.
LumiAir tarkoittaa englanniksi 'light air', ja kuten kahden tunnin esityksen juoni osoittaa, se kertoo tytöstä, joka kamppailee pimeyden maassa, eikä hänet hyväksytä osaksi heitä ennen kuin hän kompastuu valon ja värin maailmaan. Hänet vetää vaistomaisesti puoleensa tämä tanssin ja leikin maa, ja katsojana sinä katsot ja koet hänen kanssaan uudet jännittävät värit, jotka siihen liittyvät. Se on visuaalisesti hämmästyttävä esitys, jossa jokainen numero on saumattomasti sidottu seuraavaan hengästyttävin tanssein ja sydäntä pysäyttävillä hyppyillä ja kaatumisilla. Esitys, jota monet sanoivat olevan samankaltainen kuin Liisa Ihmemaassa.
Avajaisilta oli stressaava, sillä näyttelijöillä oli tuskin ollut puvustreenia ja yksi päänumerosta oli pakko jättää pois turvallisuussyistä. Mutta kuten aina, esityksen on jatkuttava, eikä se saa jatkua niin, että yleisö epäilee mitään. Jokaisesta seuraavasta yöstä tuli suurempi menestys, yhä enemmän ihmisiä saapui paikalle, ja jokaisesta siirtymästä esityksen aikana tuli tehokkaampia. Kuitenkin vasta neljä iltaa ennen viimeistä esitystä, kun kaikki olivat pudonneet rutiiniin ja tottuivat esityksen tapahtumiin, koimme ensimmäisen todellisen draaman.
Se tapahtui numerossa Lords of Lightning, jolloin cast kulissien takana sai hieman pelästynyttä. Tuo temppu oli sellainen, jota cast oli katsonut harjoituksissa sekaisin uteliaisuudesta ja pelosta. Sähkön virratessa kelaa pitkin, se johdettiin miehen kautta, joka oli pukeutunut mittatilaustyönä tehtyyn kumista ja haarniskasta valmistettuun pukuun.
Se on erityisen esteettinen esitys, jossa on napakoita tanssikoreografioita ja marssivia sateenvarjoja, samalla kun mies seisoo jättikelaan päällä johdattaen rätiseviä salamoita. Kuitenkin, tuona yönä, kesken esityksen kuului uskomaton jyrinä, niin kovaa, että kaikki kulissien takana olivat lähes varmoja, että jokin oli mennyt todella pieleen.
Mutta kulissien takana kukaan ei nähnyt mitään, joten kaikkien päissä oletukset hyppäsivät, kun rätisevä staattinen jyrinä vallitsi telttaa. Puoli ihmisiä kulissien takana juoksi ulos, jotkut vaatteiden vaihdon keskellä, ja toinen puoli kurkisti verhojen välistä nähdäksesi, mitä tapahtui, samalla kun lavatiimi juoksi ympäri vetäen irti pistokkeita.
Tietysti kaikki teltan ulkopuolella olivat olettaneet, että jokin oli mennyt vikaan sähkön kanssa, kun todellisuudessa sähkö oli vaikuttanut äänijärjestelmään. Kun kova staattinen ääni vihdoin lakkasi, yleisö riemuitsi ja taputti, ja se, mikä oli yksi ilta draamaa castille ja tiimille, oli yksi ilta suurta jännitystä yleisölle.
Ja ollaanhan rehellisiä, mikä on järkeä mennä katsomaan live-esityksiä, jos ei ole elävää naurun arvoista epäonnistumista? Jätämme täydellisyyden elokuville.
